Pyryn strategiset mitat: 36,5 senttiä ja 8,8 kiloa. Siinäpä pakkaus onnea ja iloa! En vaihtaisi sataan kiloon kultaakaan :-)
Ilopillerin paino selvisi tänään rokotusreissun yhteydessä. Eläinlääkäri kehui Pyryä hyväkuntoiseksi ja pirteäksi nuoreksi herraksi.
5 kommenttia:
Miepä löysin teidät:)
Missäs se Pyry on karkaillut?!
Jäin etsimään koko stooria, mutta ilmeisesti teillä on ollut iso hätä, voin vain kuvitella. Göran on tehnyt saman! Onneksi kaikki muuttui hyväksi!
On tämä nettimaailma ihmeellinen! Minä en ollut vielä kellekään kertonut koko blogista ja jo nyt meidät löydettiin :-) Hieno juttu.
Katoamisstoori jäi lyhyeksi, koska en kyennyt vielä seuraavanakaan päivänä kirjoittamaan yhtään enempää. Itse asiassa blogissa oleva teksti on sama, jonka kirjoitin myös paikallisen koiraseuran keskustelupalstalle kiittääkseni kaikkia etsintöihin osallistuneita.
Pyry katosi siis viime viikon torstaina metsälenkillä. Olimme tarponeet metsässä jo reilun tunnin, kun yhtäkkiä Pyryä ei ollutkaan enää missään. Teemme Pyryn kanssa joka päivä metsälenkkejä, joilla se saa olla ilman remmiä. Tätä ennen se ei ollut koskaan kadonnut näköpiiristä kuin korkeintaan muutamiksi sekunneiksi. Katoamishetkellä kello oli noin 17. Kun huhuilu ja viheltely ei tehonnut hälytimme paikalle Pyryn parhaan kaverin Carloksen joukkoineen sekä koiraopeni Pippen, joka nappasi mukaan myös ystävämme Helin koirineen. Haravoimme maastoa, jätimme tutuille paikoille huopia ja ruokaa. Kävimme lähimmissä taloissa kertomassa karkulaisesta. Soitimme poliisille, löytöeläinkotiin, radioon, lähellä asuville koiraihmisille jne. Tai siis muut soittivat, minä lähinnä paruin ja tallasin kulkemaamme reittiä edestakaisin...
Kun ilta pimeni, kävimme kotona hakemassa ruokaa, lisää vaatetta ja makuupussit. Pääsimme takaisin metsään ja olimme juuri sytyttämässä laavulle tulta, kun Pipen puhelin soi. Soittaja oli mökkiläinen noin kilometrin päässä katoamispaikasta. Pyry oli ilmestynyt mökin pihaan noin kello 19 ja ihastunut isäntään niin että oli jäänyt hänen kanssaan saunottelemaan ja uimaan. Paikallispoliisia ei enää illalla saanut kiinni, mutta onneksi mökkiläinen rohkeni lopulta soittaa asiasta 112:een. Sieltä mies oli heti saanut Pipen numeron ja tiedon, että tuntomerkkeihin sopiva koira oli kadonnut samana iltana samalta alueelta. Me kaasutimme tietysti suoraa päätä mökille (tietä pitkin matkaa oli varmaan lähemmäs 10 kilometriä) ja siellähän Pyry oli! Minä putosin polvilleni maahan ja Pyry hyppi ja ynisi ja nuoli jo ennestään märkää naamaani. Isäntä totesi: "Taisi oikea omistaja löytyä".
Tarinalla oli siis onnellinen loppu. Ihanaa tarinassa on se, että tapaus todisti, kuinka ihana tukiverkko meille on vuoden aikana muodostunut. Olette maailman tärkeimpiä!
Huh mikä tarina, tällä vedet valuu silmistä :´-O
Ihana ja onnellinen loppu.
Mukavaa syksynjatkoa!
t. Anu, Foxilux Ronja ja Ansa
On se kova jätkä! Voin niin hyvin kuvitella tuon asian. Halaus Maija, hieno Pyry, uskon, että Pyryllä oli kuitenkin vaan mielenkiintoista. Se ei tajua, miten sitä kaivattiin. Kun Göran palasi karkureissultaan, syötin sille tosiaan kaksi hiillosmakkaraa ja juoksin ilman kenkiä autosta, Göran vaan ihmetteli, että onko nyt joku tuplaherkkuhetiki ja miksi...kokonaista kaksi makkaraa, kun yleensä ei edes makkaraa saa...
Ihana juttu!
Juu, ei Pyryllä ollut hätäpäivää. Se kalasteli, ui, saunoi ja nautti olostaan mökillä sillä välin, kun me rämmittiin metässä!
Kävimme tässä yksi ilta viemässä pientä lahjaa Pyryn löytäjille ja Pyryhän olisi taas niin mielellään jäänyt kyläilemään perheen luo :-)
Lähetä kommentti