tiistai 12. toukokuuta 2009

Toinen teki läksyjä, toinen aloitti eskarin

Reko, 10 viikkoa, aloitti tänään agilityeskarin :-) Otin pikkupojan mukaan kentälle, kun kävimme Pyryn kanssa tekemässä viime torstaina saamiamme läksyjä.

Treenasimme Pyryn kanssa takaakiertoja sekä putki-puomi-hässäkkää vahvemmaksi. Hienosti sujui. Lisäksi haimme estevarmuutta renkaaseen ja kävimme läpi kaikki kontaktit. Rengas oli vahva, mutta kontaktien kanssa oli niin ja näin. Hassua, että A:n kontakti oli vahvin (pystyin jopa irtoamaan), vaikka vielä talvella se oli ehdottomasti vaikein.

Pyryn treenatessa Reko kalasteli tohkeissaan ruutania ojasta kentän laidalta. Näytti olevan niin hauskaa, että hetken jo epäilin, ettei muu kiinnostakaan. Tuli se kuitenkin kanssani leikkimään kentälle, kun näytin the LELUN: kasvattajalta saadun vinkukukon, jota oli säästetty tärkeään hetkeen.

Laitoin lelun suoran putken suulle ja kannoin Rekon putken toiseen päähän. Hieman Rekoa ensin arvelutti kävellä putken muhkuraisella pinnalla, mutta kun ensimmäinen kerta onnistui, oli homman nimi selvä. Teimme harjoituksen noin viisi kertaa ja sitten annoin Rekon leikkiä kukollaan vapaana (ei muuten vingu enää). Agilitysta innostunut nuorimies juoksi vielä kunniakierroksellaankin putken läpi ennen kuin lähdimme kohti kotia.

3 kommenttia:

Lena kirjoitti...

Ihana juttu!
Koskas aloitatte Pyryn kanssa agilitykilpailemisen?

Anonyymi kirjoitti...

Voi ei, oliko siinä vingussa joku rakenteellinen vika, kun noin lyhyeen loppui äänet?!?! :-DDD Ehdottomasti DjurMagasinet lähettää teille uuden kukonpojan! Thih.

Reko ei liene vettä aristele? Tuo on kyllä niin jännä juttu, että pitäis teettää tieteellinen tutkimus, miksi jotku vettä inhoaa ja toiset rakastaa? Vaikka olisivat sisaruksiakin, niin eroja on.

Maija kirjoitti...

Eipä nyt kiirehditä Lena ;-) Kaikki ajallaan.

Reko tuntuu olevan samanlainen räpyläjalka kuin Pyrykin. Vesi on mieluinen elementti.

Mä voisin muuten tehdä tieteellisen tutkimuksen vinkulelujen kolkoista kohtaloista meidän perheessä, aineistoa olisi ainakin kylliksi!

Tänään otettiin esiin myös toiset pentupakkauksen aarteet: käpälät! Olivat esillä vain pari minuuttia: ensin annoin molempien poikien haistella niitä ja viedä pesiinsä. Sitten kävin molempien luona "taistelemassa" käpälästä. Sitten kun kiinnostus oli korkeimmillaan, laitoin käpälät takaisin pakkaseen. Olisittepa nähneet poikien ilmeet: aivorattaiden rutina näkyi silmistä vielä pitkään käpälien kadottua näkyvistä :-)