Hormonihirmu (lue: Pyry) alkaa vähitellen toipua tyttöystävänsä juoksuista. Jos viime viikon kaltaisia ajanjaksoja olisi yhtään useammin, menettäisi poika kulkusensa alta aikayksikön. Nyt ollaan kuitenkin menossa parempaan suuntaan: kaipuusta kertovat serenadit ovat vaienneet ja ulko-ovikin pysyy taas vahtimatta paikallaan.
Aivosolujen toimintakyky joutui tänään tulikasteeseen. Osallistuimme nimittäin ensimmäistä kertaa tokokisoihin, epävirallisiin sellaisiin, mutta kuitenkin.Ja kyllähän siellä päässä taas jotain liikkuu: saimme I-tulokseen oikeuttavat 180 pistettä! Tuomari oli kyllä vähän höveli, eikä sakottanut väljistä perusasennoista tai hyppy-liikkeen ennenaikaisesta istumisesta mitään. Paikkamakuu meni hassutteluksi, kun viereinen koira lähti hiippailemaan. Pyry nousi istumaan, meni maahan, nousi seisomaan ja meni takaisin maahan - kahdessa minuutissa ehtii vaikka mitä!
4 kommenttia:
Oih Maija, ja taas muistan, miksi valitsinkin narttukoirat elämääni jakamaan :) Mullahan oli alunalkaen Lenalta uros varauksessa, eikä mikään sijoitusnarttu. Kuinkas tässä näin pääsi käymään, oma kennelnimi ja kaikkee?? :-D Mahtava harrastus & elämäntapa.
Terkkuloisii teitin poitsuille!
terveisin VesiPedot
Pihkalla tosiaan alkaa olemaan jo pahimmat/parhaat päivät takana, vaikka toistaiseksi lienee syytä pysytellä erossa Pyry komistuksesta... Vaikka en tiedä onko se nartun omistajankaan elämä niin helppoa. On pidettävä koira kytkettynä melkein kuukausi ja sietää matotonta teurast.. siis huushollia. Pökät on hyvät, mutta ei niitäkään voi kokoaikaa pitää tällaisella hautovalla helteellä (sisällä 28 celsiusta). Onneksi pian voidaan palata normaaliin rytmiin :)
Heii hieno sarja pisteitä tokokoetuksesta, onnea!
Oi kumpa tasan kaksi vuotta sitten olisikin syntynyt vain narttuja!! Ei vaiskaan. En minä minun poikiani vaihtaisi mistään hinnasta :-)
Kiitos terveisistä ja onnitteluista, ja pian Pihka jo nähdään!
Lähetä kommentti