Tuplanolla!

Pyry näytti tänään taitonsa seuran omissa virallisissa agilitykisoissa ja nappasimme kaksi nollatulosta, JEE! Anne Saviojan vikkelät radat sopivat meille mainiosti. Agilityrata oli ehdottomasti meidän paras ratasuorituksemme ikinä. Missään kohdassa ei tullut paniikkia ohjauksen kanssa, ja kontaktitkin otimme ihan nätisti. Täysillä ei menty, mutta se ei vissiin vielä meidän taidoilla ole tarkoituskaan. Aika 37,62 (8,38 alle ihanneajan) riitti kuitenkin toiseen sijaan.

Hyppyrata olikin sitten aivan toista maata. Tuntuu edelleen ihan hullulta, että sillä sähellyksellä saimme nollan ja vielä voitimme!? Uskomatonta. Kaikkein tukalin paikka oli nelosesteenä olleella putkella, jossa yritin persjättöä seuraavalle hypylle. Olen ennenkin huomannut, että persjätöissä Pyry ajautuu helposti vasemmalle puolelleni, jollen ehdi kunnolla napata poikaa oikealle kädelle. Tänään en ehtinyt. Yhtäkkiä vain huomaan, että kuono tunkeekin vasemmalta puoleltani, jossa on vain ihan pieni rako suorittaa edessä oleva este. Ja se pirulainenhan tunki siitä raosta! On se mahtava jyrä!!

Palkintojenjaossa sain päättää, kumman otan: Pentikin maljakon vai Kong Wubba -lelun. Mun olisi tehnyt niin mieli sitä maljakkoa, mutta totesin, etten minä sitä palkintoa ansainnut. Ja Pyry on niin ylpeä uudesta maastokuvioisesta lelustaan! Hyvä näin.


Ylempiluokkalaisten epäonnen myötä kisapäivämme kruunautui vielä medikoirien seuramestaruuspronssilla! Wau! Pitäisköhän nipistää itseään? Kuvista kiitos Sirpalle ja Tarulle.