Vuoden neljännet viralliset agilitykisamme käytiin jo reilu kuukausi sitten Raumalla. Radat osoittivat jälleen, kuinka pienestä tulos on agilityssa kiinni. Siinä sen suola taitaa ollakin :-)
Ekan radan kompastuskohta osui esteelle numero 13, josta ohjasin Pyryn ohi. Korjausyritys päättyi siihen, että Pyry hyppäsi esteen väärästä suunnasta, ja tuomari risti kätensä hylkäämisen merkiksi. Hyvällä, ellei jopa riehakkaalla, meiningillä tultiin silti maaliin. A:n alastulokontaktissa on havaittavissa pientä ongelmaa, mutta niin on kyllä ohjaajan käskytyksessäkin ;-D
Hyppyradalla lähdin vedättämään heti alussa liikaa ja Pyry tiputti palan toisena esteenä olleesta muurista. Kirotut muurinpalat ovat vieneet meiltä jo kolme muutoin virheetöntä tulosta kakkosluokassa... Pitäisikö tästä oppia jotain? Varsinkin, kun hoppuiluun ei ollut mitään aihetta: Pyryn aika oli kuusi sekuntia parempi kuin voittajalla. Noh, tyytyväinen olin silti. Varsinkin, kun pitkään mietitty kuvio esteillä 13-15 toimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti