Ees ja taas

Pyry kävi ulkoiluttamassa vanhinta leluaan. Iästään huolimatta se on vaativa lelu. Nytkin se vaati Pyryä juoksemaan ees ja taas pitkin peltotietä pitkän aikaa ennen kuin hieman rauhoittui. Hirveä lelu. Onneksi minun ei tarvitse ulkoiluttaa sitä.

Treenailun alkuun

Ei tarvinnut itse lähteä hyppelemään agilityesteitä. Pyry parani ja hoitelee taas nuo hyppyhommat vähän turhankin innokkaasti. Koiralla on vauhtia tällä hetkellä sellaiset 200 ja ohjaajalla 50, jos normaalitaso olisi molemmilla 100. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että Pyry ehtii 26 esteen radalla suorittaa noin 50 estettä ja minä reilut kymmenen.

Uusia ohjauskuvioita harjoitellaan. Viime viikolla yritimme vippausta (ei edelleenkään oikein suju), eilen hiottiin niisto-persjättöä. Oon kyllä tyytyväinen, kun tulee uusia "aseita" Pyryn ohjaamiseen. Eilinen niisto-persjättö onnistui kohdassa, johon olin jo viime viikon lopulla käynyt omin päin kokeilemassa miljoonaa ja yhtä ohjauskuviota - tuloksetta. Oli kiva fiilis, kun sen kohdan sai toimimaan.

Kissaystävämme Piu

Talven treenipaikka

Vaikka ainakin tämä viikko menee vielä huilailuun eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti, haaveilen jo tulevista treeneistä. Pääsimme nimittäin pitkästä aikaa mukaan ohjattuun, viikottaiseen agilityryhmään! Viimeksi meillä on Pyryn kanssa ollut vastaava ryhmäpaikka kesäkaudella 2009.

Ryhmän ohjaaja on loistava ja mikä parasta, kisaa itsekin terrierin kanssa. Treenihallikin on varsin hyvä. Aikamoinen voimannäyte pieneltä seuralta, että sillä on nyt käytössään halli ja 450 neliötä kumirouhetäytteistä keinonurmea solumuovin päällä. Agilityn talviharjoittelumahdollisuudet kasvavat siis täälläkin kohisten. Taidan mennä itse loikkimaan noita esteitä, ellei Pyryn sairasloma pian lopu ;-)

Helppo potilas

Pyryn mielestä on oikeastaan mukavaa olla vähän kipeä. Kunnon borderi ei koskaan kieltäydy ylimääräisestä huomiosta. Jopa lääkkeiden saanti on Pyryn mielestä kivaa. Se ryöstää puuropallon sisään piilotetut tabletit antajan kädestä ja mikstuurat se nuolee lusikasta viimeistä pisaraa myöten. Harmi vain, että ylimääräinen huomio taitaa loppua hyvin pian, niin terveeltä tuo ukko on jo vaikuttanut useamman päivän.

Masupotilas

Pyry sairasti joulukuussa rajun vatsataudin. Rajuimmat oireet menivät ohi päivässä, mutta täysin kunnossa poika ei ole vieläkään.

Närästystä, alilämpöä ja vaisuutta jatkui niin pitkään, että eläinlääkäritkin pitivät tilannetta vakavana. Epäiltiin munuaisten vajaatoimintaa, addisonin tautia, suolitukosta ja vaikka mitä.

Verikokeita on otettu kahteen kertaan: ensimmäisen kerran ennen joulua ja toisen kerran eilen. Elinarvoissa ei ole ollut kummallakaan kertaa mitään valittamista. Röntgenkuvien mukaan sisällä ei ole vierasesinettä. Pahimmat uhkakuvat ovat siis suljettu pois laskuista. Verenkuvakin oli muutoin hyvä molemmilla kerroilla, mutta tulehdussolut olivat hieman koholla. Niiden arvon pitäisi olla välillä 6-12, ja Pyryllä ne olivat ennen joulua 17 ja syödystä antibioottikuurista huolimatta vielä eilenkin 15.

Selvää syytä tähän ei tiedetä. Helpottaa kuitenkin tietää, ettei kyse ole mistään vakavasta elinsairaudesta. Pyryn vatsa vain on ärtynyt jostakin kumman syystä ja tarvitsee aikaa parantua. Tällä hetkellä Pyry voi hyvin, kiitos mahansuojalääkkeiden ja limakalvoa suojaavien lääkkeiden. Jos oireet vielä palaavat kuurien loputtua, Pyryn vatsa tähystetään.

Mainio murkina

Ohra-hirssi-riisipuuro + jauheliha + mahapullat = Pyryn mainio murkina

Tontun tuomat tossut

Joulupukilta jälkitoimituksena saadut uudet tossut eivät olleet heti Pyryn mieleen. Se konkkasi korvat luimussa kolmella jalalla suurin piirtein yhtä kauan kuin se olisi ilman tossuja pystynyt kulkemaan neljällä jalalla.

Kohdassa, jossa se ilman tossuja olisi alkanut harppoa kolmella jalalla, se huomasi tossujen autuuden ja alkoi tarpoa kaikilla neljällä jalallaan. Eiköhän näihin totu.

Kahden- ja kolmenkymmenen asteen välissä paukkuvat pakkaset voitaisiin silti kieltää.

Hyvää tätä vuotta!