Tämän kevään summauksesta huomaa, että uusia ohjauskuvioita on ainakin opeteltu agilityssa ahkerasti. Jokaisella on tietysti oma tyyli ohjata, eikä yhtä ainoaa oikeaa tapaa olekaan. Osa pärjää nyrkillisellä ohjauskuvioita, osalla repertuaari on laajempi.
Itse pidän erilaisten ohjauskuvioiden harjoittelusta. Pelkästään jo siitä syystä, että hyvä motoriikka ei ole koskaan ollut vahvuuteni. Agilityssa monet asiat pitäisi tapahtua yhtäaikaa. Jalat voivat tarkoituksella mennä aivan eri suuntaan kuin ylävartalo. Samalla pitäisi vielä käyttää käsiä ja ääntä, lukea rataa ja pystyä myös yllättäviin sovelluksiin. Ei ole helppoa, varsinkaan jos ei katsomatta tiedä, mihin suuntaan omat jalat harottaa.
Pyry on siitä mainio treenikaveri aloittelevalle ohjaajalle, että se kestää paljon toistoja. Sen kanssa voi kokeilla samaa kohtaa kymmeniä kertoja ja joka kerta se tekee homman yhtä innokkaasti.
Maanantain treeneissä tuli eteen sylivekki ja vippaus, jotka molemmat onnistuivat! Muutoinkin Pyry kääntyi hyvin ja rata kulki. Tänään käytiin avaamassa ulkokausi ja harjoiteltiin vielä sylivekkiä ja vippausta, ja sivuirtoamista kepeiltä. Toimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti