
torstai 30. huhtikuuta 2009
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Pentutapaaminen

Kutsussa lupailin suuria tunteita, epätoivoisia juoksuyrityksiä ja lukuisia pyllähdyksiä, ja kyllä niitä sitten nähtiinkin. Reko oli joukon nuorin, mutta eipä se juuri pientä herraa haitannut. Kiitos leikkiseurasta!
Illalla leikkasin ensimmäistä kertaa Rekon kynnet. Poika otti homman yhtä lunkisti kuin isoveljensäkin, hyvä ettei nukahtanut niille sijoilleen.
perjantai 24. huhtikuuta 2009
Mission: Impossible

Eilen illalla tilanne muuttui, kun Rekon ehkä tuhannes leikkiinkutsu tuotti tuloksen! Eikä loppua näy! Painia, juoksua, lätkimistä ja läähätystä. Ja voi pojat että on kivaa molemmilla!
Leikin kuvaaminen hitaalla digipokkarilla on mahdoton tehtävä, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Mä olen Reko!
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Rohkea metsästyskoira


Olen niin onnellinen ja ylpeä, etteivät omat koirani ole jalostettu ulkonäön tai lällyn luonteen toivossa. Koirieni vanhemmat eivät ole muoto- vaan käyttövalioita!
Homma kirkastui taas uuden Tornion reissun myötä. Siellä ne pennut taistelivat ketunhännästä ja sukeltelivat ahdinkoputkesta mennen tullen. Pentupakettiin kuului pari ketunkäpälää ja lupaus harrastuksen jatkumisesta.
Pyrykin muuten treenasi Torniossa ahdinkoputkea vinkulelun kanssa. Ja sieltähän se meidän iso rontti mennä rymisteli monta kertaa 13 senttiä korkeasta, 18 senttiä leveästä ja 50 senttiä pitkästä putkenpätkästä. Ei se koko, vaan se tahto!
tiistai 21. huhtikuuta 2009
Vuokralainen löytyi!


Edelliseen asukkaaseen verrattuna Reko nukkuu sikeämmin ja enemmän, ja on hereillä ollessaan rohkeampi ja itsenäisempi. Aivan mahtava borderin alku!
Reilun 700 kilometrin kotimatka sujui hyvin. Kuten isoveljensäkin, Reko on synnynnäinen matkailija: tarpeet hoitui pysähdysten aikana ulos, ja ruokahalukin säilyi hurjasta matkasta huolimatta hyvänä. Nyt keräilemme koko sakki voimia tulevia seikkailuja varten. Ohessa Rekon tyylinäyte lepäilystä. Pyry joutui aikoinaan nukkumaan viikkoja pentulaatikossa, Reko vaihtoi heti ensimmäisenä yönä nukkumapaikkansa Voltilta (sileäkarvainen noutaja) saamaamme sänkyyn. Kyllä kelpaa pojan venytellä!
Kiitos Lena ja kumppanit! Yhteistyö jatkuu. Matkastamme on juttua ja kuvia myös täällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)