Borderterrieri on ensisijaisesti rohkea metsästyskoira. Sen koko olemuksen ja luonteen tulee olla tarkoituksenmukainen juuri tähän tehtävään. Näin lukee rotumääritelmässä, ja mikä parasta: kasvattajat eivät ole unohtaneet sitä!
Olen niin onnellinen ja ylpeä, etteivät omat koirani ole jalostettu ulkonäön tai lällyn luonteen toivossa. Koirieni vanhemmat eivät ole muoto- vaan käyttövalioita!
Homma kirkastui taas uuden Tornion reissun myötä. Siellä ne pennut taistelivat ketunhännästä ja sukeltelivat ahdinkoputkesta mennen tullen. Pentupakettiin kuului pari ketunkäpälää ja lupaus harrastuksen jatkumisesta.
Pyrykin muuten treenasi Torniossa ahdinkoputkea vinkulelun kanssa. Ja sieltähän se meidän iso rontti mennä rymisteli monta kertaa 13 senttiä korkeasta, 18 senttiä leveästä ja 50 senttiä pitkästä putkenpätkästä. Ei se koko, vaan se tahto!
4 kommenttia:
Niin, eihän se ahdingon pienuus haitannut suoritusta, läpimenohan oli aivan hyvä. Hokasin toisenkin asian myöhemmin, meillä olisi ollut ulkona pakasteessa kuollut supikin, sitäkin olisi voinut vähän näyttää Pyrylle!
Jalmarin/Rekon lähdettyä Inkerin bestikseksi on vaihtunut Lisbet. Oskari heiluu siinä sata lasissa ympärillä:)
Lisbet varmasti jaksaa leikittää vaikka kumpaakin pentua :-) Niin oli energinen ja iloinen neiti.
Hei! Onnea muuten meiltäkin uudelle perheenjäsenelle ja terkkuja Pyrylle! Hauskoja poikia :) Mahtuiskohan Jönssikin sitten ahdingosta kun Pyrykin sen selvitti. Vähänhän tää on korkeempi mutta silti. Ihana tuo Reko.
Kiitos! Kyllä mä uskon, että Jönssikin mahtuu. Ei se tosiaan ollut Pyrylle edes kovin vaikea juttu tuo ahdinko. Enemmän siinä taisi tulla kuuma mulle ja Lenalle, kun niin hihkuimme :-) Rapsutuksia!
Lähetä kommentti