Tunnelmallista Joulua!

Seikkailija-Pyry & Co toivottaa kaikille tutuille ja vähän tuntemattomammillekin oikein hyvää ja maukasta joulua!

Raks JOulpuK;i

Tarvsin tas uussIa lelLuja, joo VanhHat oVat kaIk meNneet rikk;... OLn olut toosi kilti, N tied kuka on hajotanu.

Tervesiu,

PYRY

Kalenterin 10. luukku

Luukun takaa paljastuu muisto reilun vuoden takaa, kun Pyry oli vielä pienenpieni poika. Eikö olekin ihana? Näissä tunnelmissa täällä yksi epätoivoinen opiskelija yrittää saada koulutöitään tehdyksi :-) Motiivinaan siis se, että valmistumislahjaksi voisi itselleen hankkia toisen koiran... Hihii, saapa nähdä!

Eilen treenattiin agilitya. Ensin tehtiin neliössä välistävetoja uudella tekniikalla, mikä osoittautui menestykseksi. Miten Pyry voikin seurata niin tarkasti mun hartioita?! WAU! Radallakin homma toimi hienosti. Harjoitteluhetkien välissä olikin sitten havaittavissa pientä ongelmaa. Lämmitellessämme ulkona pimeässä Pyry rähähti huonosti näkemälleen toiselle urokselle noin ihan niin kuin varmuuden vuoksi. Tämän jälkeen homma meinasi sisälläkin mennä tuijottelukisan puolelle, mikä tietysti harmitti ja vei energiaa itse asiasta :-( Pitää olla tarkkana tuon nuoren uroksen egoilun kanssa. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!

Komeat pojat metsässä

No näistähän saisi vaikka poikakalenterin, niin on komeita poikia! Saanko esitellä metsien kanervatorpedot: Pyry, Carlos ja Teppo! Jengin uusin jäsen on vasta 16 viikkoa, mutta hyvin jo rymistelee isoveljiensä matkassa :-) I-H-A-N-A!

Esteet kertauksessa

Lemmentuskat kestivät onneksi vain kaksi vuorokautta, ja sitten gigolo muokkautui takaisin tutuksi huolettomaksi itsekseen :-) Pyry ilmaisi siis vain ns. tärppipäivät käytöksellään, fiksu poika!

Vietimme koiraporukan kanssa viikonloppuna pikkujouluja. Olipas hauskaa istua iltaa ilman koiria! Kiitos illan emännälle ja isännälle vielä tätäkin kautta! Pyry oli mustaterrierien hellässä hoidossa koko illan, ja ilmeisen hauskaa oli ollut myös siellä. Eipä ollut kummallakaan kiire nousta lauantaina sängystä...

Tämän päivän agilityharkoissa kerrattiin eri esteet. Ohjaukseltaan suht simppelillä radalla oli niin puomi, putki, pituus, keinu, kepit, pussi, muuri, A kuin rengaskin. Ei ilmennyt ongelmia! Varmuuden vuoksi kertasimme keinun ja A:n kontaktit pariin kertaan ennen kuin suoritimme radan, ja hyvinhän nuo sujuivat.

Pyry on pihkassa!

Nyt tiedän, miltä näyttää lemmenkipeä borderterrieri! SURKEALTA - ainakin sisätiloissa. Aamulenkillä saadut hajut ilmeisesti herättivät Pyryn hormonit niin voimakkaiksi, että poika on kulkenut surkean näköisenä koko päivän, vikissyt ja ulissut ulko-oven edessä. Ja minä kun luulin, ettei naapurin tytön juoksu vaikuta Pyryyn millään tavalla. Olisi pitänyt koputtaa puuta! Kuinkahan monta päivää tämä jatkuu?

Lenkin jälkeen sydänsurut onneksi hieman hellittivät otettaan. Kävimme "tuulettumassa" Sorkan metsissä. Hauskaa, että saimme tännekin lunta!

Seuran agilitytreenit

Eilen pääsimme ensimmäistä kertaa mukaan uuteen agilityryhmäämme. Tunnin treeneissä ehdimme tehdä kaksi rataa.

Treenasimme ensimmäistä kertaa medikorkeuksilla. Ei näyttänyt haittaavan Pyryä millään tavalla. Ensimmäisellä radalla oli paljon takaakiertoja, jotka tuottivat mulle päänvaivaa, mutta onnistuivat harjoittelun jälkeen hienosti! Puomin kontaktin Pyry otti nippanappa, mutta otti kuitenkin (pitää käydä treenaamassa sitä omassa rauhassa). Renkaasta Pyry sujahti ensimmäisellä kerralla ali, mihin löytyi nopeasti selitys: rengas oli jäänyt laskematta medikorkeuteen. Kun rengas saatiin laskettua, Pyry hyppäsi sen aivan oikein. Mahtoikohan poika edes nähdä rengasta ensimmäisellä kerralla?!

Toisella radalla putki oli asetettu A-esteen alle niin, että teki vähän tiukkaa saada koira oikealle esteelle. A:n alastulokontaktille otin apuun kosketusalustan, koska edellisellä radalla jo puomin alastulolla oli hankalaa. Alustan kanssa homma toimikin hyvin. Ohjaaja kuitenkin sanoi, ettei alusta ole kovin toimiva tapa opettaa koiralle kontakteja. Jotain muuta on siis keksittävä. Samalla radalla oli myös pimeä putkikulma, jonka luulin olevan Pyrylle helppo, mutta vielä mitä! Pyry viipotti täysillä putken suupuolelle, mutta ponkaisikin sieltä putken YLI mun puolelle! Nooh, sitten tehtiin sama juttu vähän nöyremmällä asenteella ja hyvinhän se sitten meni :-)

On se vaikeaa, mutta niin hauskaa!

Koirakoulu

Eilen pääsimme pitkästä aikaa koirakouluun! Saimme Pyryn kanssa oppia tokon hyppyyn. Olen ahnehtinut vähän liikaa ja nyt saimmekin neuvoksi pilkkoa hyppyä entistä pienempiin osiin, ja ketjuttaa nämä osat sitten vasta joskus hamassa tulevaisuudessa tokoliikkeeksi... Ihan järkeenkäypää, mutta niiiiiiin hidasta. Viisas kysyy, että mihinkäs tässä on kiire?

Lisäksi tehtiin lyhyt citytreeni: kadun ylityksiä, koirien ja näiden omistajien kohtaamisia, löysällä hihnalla kulkemista... Pyry Metsäläinenkin muuntui taas ihan kivaksi kaupunkikoiraksi, kun tajusi, että tästähän saa herkkuja!

Turun Sanomissa (9.11.2008) oli mielenkiintoinen juttu koskien idolini Tuire Kaimion turkulaisopeille pitämää luentoa. Pohdinnan aiheena oli, missä määrin eläinkoulutuksen oppeja voisi siirtää luokkahuoneeseen. Tässä muutama lainaus minua suuresti ihastuttaneesta lehtijutusta:

• Sekä ihminen että eläin oppivat nopeammin, jos niillä on vapaus rohkeasti yrittää. Jos väärästä rangaistaan, motivaatio kokeilla heikkenee.
• Mielentilan tulee olla tyyni mutta aktiivinen, eli stressitaso on alhainen muttei nollassa. Oppimisympäristö - oli se sitten luokka tai laidun - on siis saatava rauhalliseksi.
• Vahvisteet vahvistavat tunnetilaa. Esimerkiksi jos luokka hälisee ja opettaja sattuu juuri silloin päästämään oppilaat välitunnille, hän tulee vahvistaneeksi levottomuutta.

Mitähän laitoksemme yliassistentti sanoisi, jos päätyisinkin tämän viikon esseessäni ruotimaan, miten eläinkoulutuksen opit tuotaisiin alakouluihin? :-) En taida uskaltaa kokeilla.

Avain käyttöön

No nyt on jo kahdesti päästy käyttämään tuota temppuradan avainta. Jipujee!

Keskiviikkona kävimme radalla ihan kahdestaan Pyryn kanssa. Yli kuukauden tauon jälkeen keskityimme hauskanpitoon. Lyhyitä pätkiä, rimat alhaalla ja paljon palkkaa. Ensiksi harjoittelimme irtoamista, mihin liitin oman sivuirtoamisen. Sitten pimeää putkikulmaa ja hypyillä kääntymistä (vekkausta ja sylikäännöstä). Keppien aloitustakin harjoittelimme luoksetulon avulla.

Tänään pääsimme pitkästä aikaa treenaamaan ryhmässä. Teimme kaksi hyppyrataa, joista Pyry oli aivan tohkeissaan: kaksi putkea peräkkäin sai borderin lähes irtoamaan nahoistaan! Itse olin, yllätys yllätys, myöhässä lähes jokaisesta tilanteesta :-) Pyry teki hommia kuitenkin täysillä, yritti parhaansa mukaan lukea epäselviä ohjeitani ja tarjosi vaikka mitä temppuja matkan varrella, mikä tietysti ihastutti yleisöä :-)

Temppuradan avain!

Salama ja uutuuttaan hohtava avain olivat häikäistä Pyryn, mutta pakkohan tästä oli kuva ottaa... Saimme nimittäin tänään oman avaimen agilityn talviharjoitteluhalliin! Omaehtoinen harjoittelu alkakoon!

Eilisen nimpparisankari juhli tänään maalla

Eilinen nimipäivä pääsi vähän kuin livahtamaan käpälistä: ei kakkua, ei lahjoja, ei kavereita... Ei ole borderterrierin elämä aina ruusuilla tanssimista, kun omistaja ei muista edes nimipäivää juhlistaa ;-)

Tänään sentään käytiin maalla, missä sai juosta vapaana mielin määrin.

Eilen vähän tokoiltiin. Pyry toi jo noutokapulaa kovaa vauhtia kohti, mutta toistaiseksi kapula tippui aina maahan paria metriä ennen kättäni. Pitoa pitäisi vahvistaa, mutta koiran mielentila tuntuu aina olevan liian touhukas siihen hommaan. Hyvä kuitenkin, ettei kertaakaan lähtenyt itsekseen hyppimään kapulan kanssa :-) Hyppyäkin kokeiltiin taas pitkästä aikaa. Otin mukaan kosketusalustan, ja senhän kanssa se sujui kuin rasvattu. Hyvä, hyvä!

Toipilasaikaa

Pyryn vatsa on toiminut lauantaisen toimintahäiriönsä jälkeen taas normaalisti. Alkuviikon poika oli hiukan alakuloinen. Eilen ruokaan lisättiin energiaa ja jo tänään näkyi tulos. Pyry loikkii niin kuin ei mitään ongelmia olisi koskaan ollutkaan :-)

Pääsimme muuten mukaan talven agilityryhmään, jee! Ryhmä alkaa jo ensi viikon tiistaina, mutta luulempa, että Pyryltä jää eka kerta väliin. Vastustuskyky saa rauhassa palautua ennen uusia seikkailuja.

Mahavaivat eivät vielä loppuneetkaan

Pyryn vatsa ei sitten ollutkaan vielä kunnossa. Eilisellä metsälenkillä Pyry kakki pelkkää ruohoa ja verta! Säikähdin tietty kauheasti ja kävimme päivystävällä eläinlääkärillä.

Eläinlääkärin arvion mukaan kyseessä on joko a. bakteeri, b. ruohonsyönnin aiheuttamat haavaumat suolessa tai c. eturauhasen suurentumisesta aiheutunut vaiva. Kuumetta Pyryssä ei ole, ja yleiskuntokin on hyvä. Eturauhanen on eläinlääkärin mukaan laajentunut, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että se selittäisi suoraan mahavaivat. Kyseli Pyryn seksuaalisuudesta ja naapuruston tytöistä - taisi Pyry vähän punastua!

Vatsa oli pehmeä eikä sen painelu aiheuttanut kipureaktioita. Ikenien perusteella eläinlääkäri sanoi, ettei verenhukka ole suurta. Kotiinviemisiksi saimme antibioottikuurin, jonka pitäisi nujertaa mahdollinen suolistossa jylläävä pöpö. Harmittaa syöttää antibioottia vähän niin kuin varalle, mutta kaippa se tässä tilanteessa on järkevää.

Pilates-rekku

Eläinfysioterapeutin innoittamana kävimme eilen valloittamassa uuden metsän Vasaraisilta. Siinä samalla tuli Pyrylle taas kerran pientä pilates-harjoittelua, vai mitenkä se meni? :-)














Tänään Pyry onkin sitten saanut keskittyä vain noihin tohtorin hommiin, kun on hoitanut flunssaista emäntäänsä. Ei lämpötyynyjä tarvita, kun kainalossa pötköttää borderipötkylä! Illemmalla Pyry pääsee leikkimään naapurin Pihkan kanssa, hyvä hyvä.

Ruokaa ja venyttelyä

"Loistava saalis", miettii Pyry, kun tutkii Kennelrehun rekan täydentämiä ruokavarastojaan.

• jauhettua lohta
• jauhettua kalkkunaa
• jauhettua possua
• rustoluita
• naudan mahalaukkua
• sian maksaa
• NAM!

Vatsanpuruista ei ole enää tietoakaan: ruoka maistuu entiseen tapaan ja pysyy myös sisällä. Kuivamuona, josta Pyry oireensa sai, pysyy kuitenkin pannassa.

Eilen illalla osallistuimme koiran lihashuoltoa käsitelleeseen luentoon. Kolme tuntia kestänyt eläinfysioterapeutin esitys antoi kyllä paljon ajattelemisen aihetta. Pyry sai osallistua esitykseen olemalla yksi kolmesta mallikoirasta. Fysioterapeutti näytti Pyryllä harjoituksia, joilla aktivoidaan syviä lihaksia ja venytetään lihaksia. Kaikki venytysharjoitukset olivat ns. turvallisia venytyksiä, koska niissä koira itse venytti itsensä (namien perässä) fysioterapeutin toivomaan asentoon. Pyry oli harjoituksista ja yleisöstä tietysti aivan tohkeissaan!

Fysioterapeutti korosti lämmittelyn ja jäähdyttelyn merkitystä. Me Pyryn kanssa lenkkeilemme puoli tuntia aina ennen ja jälkeen agilityharkkojen ja ratojen välissä teemme lyhyitä välipyrähdyksiä, mutta sekään ei nyt syksyn tullen kuulemma riitä. Viileällä säällä pienen koiran pitää pysyä koko ajan liikkeessä, tai lämmittely pitää aina aloittaa alusta.

Palkkauksesta puhuttaessa sain myös piikin sydämeeni. Riepomisleikit ovat kuulemma vaarallisia ja saattavat johtaa koiran halvaantumiseen. Turvallisemmaksi riepottamista saa, kun on koiran tasolla ja joustaa koiran liikkeiden mukaisesti...

Mutta jotain me olemme tehneet oikeinkin: metsälenkit ovat kuulemma koiran parasta lihashuoltoa. Ja tästä tiedostakos Pyry tykkää!

Vesijäljestä ja muista hankaluuksista

Syysloma! Jee! Nytpä ehtii vähän kerrata viime viikkojen tapahtumia tänne blogiinkin.

Torstaina Pyry pääsi elämänsä kolmannen kerran verijäljelle, tai pikemminkin vesijäljelle. Vuorokauden vanha jälki oli nimittäin saanut vettä niskaansa reilut 20 milliä. Mutta koska Pihkan isäntä oli nähnyt jäljenteon vaivan, päätimme mennä kokeilemaan. Jäljen alku kulki niityllä, jossa Pyry ei saanut jäljestä kiinni oikeastaan ollenkaan. Mutta kun jälki koukkasi metsään, Pyry löysi sen heti. Mättäältä löytyi hirven perkuusta saatuja paloja: Kyllä oli pikkuborderi onnellinen! Ja kyllä myhäilin minäkin, koska Pyry toimi niin hienosti "nenämoottorillaan".

Viime viikot on Pyry ollut vähän paitsiossa, koska aika on mennyt harjoitellessa ihmislasten opettamista. Pientä stressin poikastakin on ollut ilmassa, mihin Pyry on oireillut aamuöisillä oksennuksilla. Tai oikeastaan kaikki sai alkunsa pilaantuneesta koiranruokasäkistä, josta Pyry söi neljä kokonaista päivää ennen kuin minä tajusin epäillä aamuöisten oksentelujen syyksi kuivamuonaa. Lähempi tarkastelu osoitti, että pussi "hikoili" rasvaa. Ei kovin terve merkki ruoalle - niinpä se lensi roskikseen. Pyrylle maitohappobakteereja ja helposti sulavaa ruokaa. Nyt tuosta episodista on aikaa jo kaksi viikkoa, mutta tuntuu, ettei Pyryn vatsa ole vieläkään täysin rauhoittunut. Oksentelua ei enää ole, mutta joinakin aamuina Pyry saattaa nikotella ja olla ruokahaluttomampi mitä yleensä ja ahmia sitten ulospäästeessään ruohoa. Eläinlääkäriltä sain vinkin syöttää Pyrylle ihmisille tarkoitettua limakalvon suoja-ainetta ennen ruokailuja. Pitää alkuviikosta käydä apteekissa, ellei mahalaukku muutoin löydä tasapainoa.

Agilitya ollaan treenattu vain kerran viimeisen reilun kolmen viikon aikana. Silloin teemana oli välistävedot, jotka onnistuivat tosi kivasti. Pyry oli oikein kuuliainen ohjattava.

Tottelevaisuusjututkin ovat olleet vähällä harjoittelulla, mutta mikä uutta: olemme alkaneet treenata noutokapulaa. Ostin Pyrylle MM-kisoista oman keltaisen noutokapulan, jonka suussapitoharjoitukset ovat nyt alulla. Tarkoitus on saada noudosta rauhallinen liike, ilman että Pyry matkalla riepoisi kapulaa palasiksi tai tekisi niiden kanssa kymmeniä kunniakierroksia kentän ympäri, kuten se tekee lelujensa kanssa. Mutta jos noutokapulan kanssa ei saa äristä, eikä sen kanssa saa kirmata kenttää ympäri, Pyry ei oikein näe syytä, miksi hän edes pitäisi kyseistä esinettä suussaan. Keittiössä se kyllä jo onnistuu, mutta ei vielä ulkona :-)

Agilitytreeniä

Eilisten treenien teemana oli houkutusesteet ja kontaktit. "Ei onnistu", oli ensimmäinen mietteeni. Mieltä painoi vielä keskiviikon epäonnistuneet kisakiemurat. Mutta mitä vielä! Kontaktit meni tarkasti, emmekä tainneet langeta yhdellekään houkutusesteelle :-)

Lisäksi harjoittelimme keppejä. Pyry tykkää kepeistä ja ryntää niille yleensä jo ennen kuin minä ehdin paikalle. Muutoin hyvä, mutta kun aloitus osuu harvoin kohdalleen. Pyry aloittaa kepit oikealta tai vasemmalta, ensimmäisestä tai toisesta välistä, eikä suostu lopettamaan kertaalleen aloittamaansa pujottelua, vaan painaa karvat viuhuen loppuun saakka, parhaassa tapauksessa vielä takaisinkin ihmettelemään, miksei makupalaa tai lelua kuulu :-D Harjoittelimme tästä syystä Pyryn kanssa pelkkää ensimmäistä keppiväliä: maksanpala tuli aina, kun nenä "osui" oikeaan väliin.

Hauskaa oli taas kerran! Se kait on pääasia. Sain myös kokeilla miltä tuntuu ohjata mustaterrieriä agiradalla. Eipä tarvinnut paljon kumarrella!

Ihanat ystävät

Hädässä ystävä tunnetaan, vai mitenkä se menee? Tämä tuli mieleen, kun kirjailin kasvattaja-Lenan kommenttiin vastausta. Viime viikon katoamisepisodia kerratessani tulin taas kerran ajatelleeksi sitä, kuinka ihania ihmisiä olenkaan vuoden aikana saanut ympärilleni :-)

Olimme viime yön Pyryn kanssa yökylässä "mummulassa". Isänihän on alusta saakka ollut pyryfani, ja nyt näyttäisi siltä, että myös äitini on kovaa vauhtia hurahtamassa karvaiseen lapsenlapseensa. Siis hän, joka koiranostoa suunnitellessani sanoi, ettei koiralla olisi koskaan asiaa hänen kotiinsa. Niin ne mielipiteet muuttuvat!

Kotiuduttuamme tänään takaisin Raumalle kävimme hakemassa Pyryn parhaan kaverin Carloksen (borderterrieri) vähäksi aikaa meille kylään. Vauhti vain parani, kun saimme leikkikaveriksemme vielä naapurin Pihkan (bretagnenbassetti). Olipas hauska päivä!

8,8 kiloa, onnea ja iloa

Pyryn strategiset mitat: 36,5 senttiä ja 8,8 kiloa. Siinäpä pakkaus onnea ja iloa! En vaihtaisi sataan kiloon kultaakaan :-)

Ilopillerin paino selvisi tänään rokotusreissun yhteydessä. Eläinlääkäri kehui Pyryä hyväkuntoiseksi ja pirteäksi nuoreksi herraksi.

Ensimmäinen epävirallinen agilitykisa

Nyt se on korkattu! Ja tästä ei päästä kuin ylöspäin :-)

Ei vaiskaan, kokemattomuuteemme nähden radat menivät ihan kivasti. Mölliluokasta saimme vitosen, kun Pyry kävi ennen puomille menoa tarkistamassa, josko esteen numerolappu sittenkin olisi ollut kosketusalusta.

Ykkösluokan kiemurat selvitimme innokkaasti muutamalla extrakiemuralla. Neljänneksi viimeinen este hypättiin väärästä suunnasta ja siitä hylly. Paljon oli kuitenkin myös hyvää: mainittakoon erittäin nopeat kepit. Parannettavaa on ehdottomasti ohjauksessa. Täytyy palkata Pyryä jatkossa enemmän kädestä. Josko se sillä tavoin pienentäisi riemukaariaan esteiden välillä.

Tänään saimme kisata vielä mineissä, vaikka tuomari mittasikin Pyryn mediksi (korkeus 36,5 senttiä). Pyry on kuitenkin vielä niin pikkuinen, ettei sen mun puolesta tarvitse vielä tänä syksynä harjoitella medikorkeuksilla. Ehtiihän tuota sittenkin, kun virallinen kisaikä tulee täyteen.

Leirielämää

Terveisiä Hauvaneuvolan koiraleiriltä! Viikonloppu oli aivan mahtava, kiitos järjestäjille ja kaikille osallistujille. Pyryn katoamisepisodi tuli kerrattua moneen kertaan ja tulipa tuota pojan löytymistä vähän juhlistettuakin lauantaina illalla :-)

Pääasia oli kuitenkin kiva puuhastelu koirien kanssa. Teimme muun muassa 50x50 metrisen esineruudun, josta kukin koira sai vuorollaan etsiä piilotettuja palikoita. Pyry oli tehtävästä aivan innoissaan ja etsi tehokkaasti. Kävimme ruudussa yhteensä kolme kertaa ja jokaisella kerralla kuono toimi! Löytöjämme vastaan saimme majalta maukkaita palkintoja, nam.

Toinen uusi, kiva juttu viikonlopun aikana oli canicross, jota kokeilimme Pyryn kanssa sekä lauantaina että sunnuntaina. Pitää ehdottomasti harkita oman juoksuvyön ja -liinan ostamista. Jospa omakin kunto siinä sivussa kasvaisi.

Pyry kävi leirillä myös uimassa. Liekö ollut viimeinen kerta tänä kesänä, kun ilmat ovat jo niin kylmät. Paljon muutakin tietty ehti tapahtua, mutta eipä tässä enää kaikki muistu mieleen. Ai niin: sunnuntaina järjestetyssä leirin omassa match showssa Pyry tuli toiseksi! Ja taas meitä lahjottiin :-)

Voitte uskoa, että kaksikko oli väsynyt, kun saapui sunnuntaina iltapäivällä kotiin. Sovittuja agilitytreenejä ei silti haluttu jättää väliin! Ja onneksi ei jätetty, sain nimittäin kaivattua palautetta omasta ohjaamisestani.

Eilinen ja tämä päivä on huilittu. Huomenna osallistumme ensimmäisiin epävirallisiin agilitykisoihin, mitenhän siinä käy?

Viiden tunnin sydämenpysähdys

Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka kiitollisia olemme! Kiitos Pippe ja Heli, kiitos Leena ja Olli. Kiitos ihana mökkiperhe, jonka saunailta lopulta houkutteli karkulaisen takaisin ihmisten ilmoille. Kiitos poliiseille. Kiitos bordercollien omistajalle: polttopuut jäivät laavulle. Yö metsässä jäi onneksi kokematta.

Olo on vielä vuorokauden jälkeenkin kuin piestyllä: joka paikkaa kolottaa, päätä särkee ja itkettää, vaikka kaikki onkin nyt siis hyvin. Lauma on jälleen ehjä.

Peetsan agilityopissa

Kokemäen tehotreeneissä oli kivaa! Ihana kolmen koirakon treeniporukka ja tiukka ope, mitä sitä muuta voisi toivoa?
Radan juju oli takaaleikkaukset, joita ei aikaisemmin ole juurikaan tehty. Harjoitusten jälkeen ne alkoivat sujua jo ihan kivasti. Pyry irtoaa esteille todella hyvin, mikä on meille myös ongelma. Pyry päätti useamman kerran kesken rataa irrota omatoimisesti keinulle! Haltuunotoissa on Peetsan mukaan "vähän" parantamisen varaa ;-)

Vetiset tokoharkat

Vettä on tullut taivaalta koko päivän, mutta se ei näytä Pyryä haittaavan. Seuran tokoharkoissakin tehtiin hommia tarmolla, vaikka turkki kastui ja silmiä piti koko ajan pitää sirrillään, kun sade pieksi päin näköä.
Noh, myönnettäköön: hyppyharjoituksessa näkyi selvästi pientä tahmeutta. Pyry nimittäin tavoistaan poiketen kiipesi esteen yli! Muissa liikkeissä pieni tahmeus normaaliin sähellykseen verrattuna taisi vain olla hyväksi ;-)